Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Maastoestevalmennus 14.01.2018

♤ VIP 13.01.2018

♤ Asukkaat etusijalla 

♤ Taso 90-100cm

♤ Kuittaus vapaaehtoinen, mutta toivottava

♤ Mahdolliset kuittaukset sähköpostiin lockwoodmercy@gmail.com 20.01.2018 mennessä

♤ Valmennus tulee tälle sivulle

♤ Osallistumiset keskustaan tai sähköpostiin (lockwoodmercy@gmail,com) muodossa

Ratsastaja - Hevosen kutsumanimi (osoite)

Mahdolliset toiveet tai ratsukon ongelmakohdat + ilmoita myös, aiotko tehdä kuittauksen

♤ Valmennus täynnä

Osallistujat ja kuittaukset

Tilda & Inna - kuittaus tulossa

"Inna on entinen laukkahevonen, jolla ei ole vielä paljoa kokemusta maastoesteiltä. Tamma on rohkea ja innokas, mutta vauhti saattaa välillä karata käsistä. Olemme jo päässee kilpailemaan, mutta yhteinen sävel ei ole vielä täysin hanskassa"

Jannica & Lumi - kuittaus mahdollisesti tulossa

"Lumi on osaava ja rauhallinen tasainen suorittaja, jonka kanssa ei pahemmin ongelmia maastoesteillä ole ja kaikki sujuu. Toivoisimme monipuolisia tehtäviä ja mikäli tallista löytyy erikoisempia maastoesteitä, erityisesti niihin toivomme saavamme tutustua."

Kitty & Morasha - kuittaus tulossa

"Morasha on pääosin estehevonen, mutta meillä on tarkoituksena aloittaa kilpaileminen myös maastoesteiden parissa. Nuori ja melko kokematon ori tarvisi kovasti valmentautumista näillä erikoisesteillä ja vähän sitä reagointikyvyn parantamista. Morashalla rutiini on se, joka vielä puuttuu."

Julia & Valerie - kuittaus tulossa

"Valerie on nuori ratsuhevonen, jota treenataan vasta kenttäratsuksi. Tähänastisissa valmennuksissa ollaan keksitytty kasvattamaan nuorikon kuntoa ja lihasmassaa, jolloin tekniikan hionta on jäänyt sabinovoikon kanssa vähemmälle. Ketterä iso puoliverinen ei liikkeissään vielä ole, vaan nuoruuden hössötys ja siitä johtuva kömpelyys kaipaavat ehdottomasti poiskitkemistä.

Viimekaudella tamma kisasi tutustumisluokassa ihan hyvin tuloksin, joten tänä vuonna tavoitteena on suoriutua luokasta paremmin, ehkä jopa päästä kokeilemaan helppoa luokkaa. Sitä varten lajinmukainen treenaaminen- eli kiinteät esteet, ovat hyvin toivottuja vieraita uramme varrelle."

Valmennus

Aamu valkeni hieman harmaana ja kostena. Mereltä päin tuuli viileästi, joka teki noin 13 asteen säästä hyvin kylmän tuntuisen. Valmennettavani kävelivät jo kentällämme odottelemassa valmennuksen alkua. 
"Noniin, verkat hoidettu? Hyvä, lähdetään esteillä", sanoin ja viitoin ratsukot perääni. 
Ensimmäisenä kulki suuri, valkea ori Morasha. Sen perässä sipsutti vaalea, nuori Valerie. Takana käveli rauhallisen oloinen suomenhevonen Lumi ja viimeisenä pomppi teutaroiva, pieni täysiverinen Inna. Mukana oli kokemattomampia hevosia, joten suuntasin matalempien ja helpompien esteiden luokse. 
"Okei, ensin kokeillaan tukkia ja muita helpompia. Eli aloitetaan Morashasta, tule ensin tukki", sanoin orin ratsastajalle.
Kimon hevosen sieraimet skannasivat aktiivisesti radan tuoksuja, eikä se vaikuttanut keskittyvän asiaan hirveästi.
"Ota ensin joku pikku ympyrä, että saat sen kuuntelemaan", sanoin.
Kitty teki työtä käskettyä ja sai orin kunnialla tukin yli. Morasha nakkeli niskojaan kuin todeten, että helppo juttu.
Seuraavana vuorossa oli Valerie, joka lähti innokkaasti liikkeelle. Ponnistus meni kuitekin pieleen ja hyppy töksähti ikävästi, joka sai ratsastajan horjahtamaan. 
"Ota uudestaan vähän lyhyemmässä laukassa ja älä hylkää tammaa esteelle, vaan vie homma loppuun", ohjeistin.
Ratsukko otti tukin uudestaan ja se menikin nyt paremmin.
Lumi pääsi seuraavaksi Jannican kanssa esittelemään taitojaan. Pieni suomenhevonen suoriutui hyvin tuki ylityksestä.
Viimeisenä oli vuorossa Inna ja Tilda. Tilda tuskaili Innan selässä naama punaisena yrittäen pitää tamman rauhallisena. Tamma ponkaisi laukalle kuin tykin suusta, mutta suoriutui hypystä kissamaisella pompulla.

"Jatketaan sitten haudalle ja banketille ihan tuohon viereen. Sama järjestys, saa mennä", sanoin.
Morasha lähti reippaasti liikkelle, mutta näytti järkyttyneeltä ja kyyläsi matalaa bankettia epäileväisesti. 
"Ota vaan ravissa siitä matalemmasta kohdasta ensin! Kyllä se sinne pääsee!" huusin.
Kitty kannusti oria hyppäämään ja Morasha loikkasi banketin päälle hieman epäilevän näköisenä.
"Hyvä! Älä anna sen pysähtyä, eteen vain!" huusin ratsukolle. 
Morasha mulkoili alashyppyä, mutta totteli ratsastajaansa. Kun ori pääsi kokonaan alas ja palaamaan muiden luokse, näytti se hyvin ylpeältä itsestään.
"Sehän oli kivaa, eikö niin?" lässytin orille.
Valerie pääsi esittelemään taitojaan seuraavaksi. Tamma hyppäsi banketille hyvin, mutta pysähtyi sen päälle vilkuillen toista puolta epäileväisesti.
"Ei ole mörköjä! Auta sitä nyt vähän!" kehoitin ratsastajaa.
Tamma yritti alas ensin väärältä, matalemmalta puolelta, mutta Julia sai sen kääntymään takaisin. Valerie epäröi hetken, jonka jälkeen se pudottautui varovasti etupää edellä alas.
"Jee! Hienosti!" kehuin.
Lumi ja Jannica ottivat suoraan reippaan laukkalähestymisen ja suuntasivat korkeampaan kohtaan. Tamma loikkasi iloisesti esteelle, mutta tuli hieman vinossa alas.
"Suorassa ensi kerralla! Jos tuo olisi ollut 120-senttinen, olisitte nurin", naurahdin.
Viimeisenä tuli Inna ja Tilda. Innan silmät pyörivät päässä niin, että valkuaiset vain vilkkuivat. Tilda ohjasi tamman korkemapaan kohtaan ja ratsukko lennähti valtavalla pompulla aivan banketin toiselle reunalle. Inna yritti vetää liinat kiinni, mutta kompuroi alas esteeltä. Täysiverinen pinkaisi laukalle, mutta ratsastaja sai sen aisoihin lyhyen pyrähdyksen jälkeen.
"Menkää kaikki vielä uudestaan, että tulisi sitä varmuutta", sanoin.
Ratsukot suorittivat erikoisesteen sujuvasti ja kehoitin kaikkia ratsastajia kehumaan hevosiaan hyvin.

"Sitten jatkamme haudalle. Älkää huoliko, ette te sinne joudu", yritin vitsailla.
Morasha aloitti taas. Ori vilkuili hautaa ja kiersi sen viime hetkellä aivan kuin sanoen "Hei ihminen, sä yritit just ohjata mut reikään!". Viritin haudan molemmilla puolilla olevat kepit pystyyn, jonka jälkeen ratsukko yritti uudestaan. 
"Anna sen ensin tutustua. Joo, toisella puolella ei ole monstereita. Ei monstereita siellä holessakaan", sanoin.
Nyt ratsukko pääsi kunnialla yli, vaikkakin aika isolla loikalla.
Valerie ja Julia pääsivät pitkälle ilman ongelmia, mutta hyppy ei itsessään ollut hirveän laadukas.
"Muuten hyvä, mutta älä päästä sitä ihan noin pitkäksi", sanoin.
Lumi ja Jannica esittivät tyypillisen varman loikkansa, vaikka naisen mukaan tamma ei ollut koskaan hypännyt näin leveää hautaa. Kehuin suoritusta ja kehotin lisäämään vauhtia ja luottoa seuraavalla kerralla.
Inna ja Tilda lähtivät jälleen kuin tykin suusta, mutta tamma hyppäsi itsevarman näköisenä haudan yli.
"Jes, hyvä!" kehuin.
Kaikki ratsukot saivat ottaa vielä parit hypyt, koska tämä oli valmennuksen viimeinen este. Kehuin erityisesti kolmannella kerralla Valerieta ja Juliaa, jotka korjasivat erinomaisesti. Lähdimme kävelemään kohti talleja, jolloin haastattelin jokaista hieman.
"Miten Morasha kulki? Miltä tuntui?" kysyin Kittyltä.
"Oikein hyvin ja se keskittyikin nyt aika hyvin", hän vastasi.
"Entä Valerie? Oliko ihan rämpimisen tuntuista?" kysyin.
"Ehkä vähän, mutta yllättävän hyvin meni. Toki parit töksähdykset tuli", ratsastaja vastasi.
"Ei se ollut pahan näköistä. Hyvä siitä tulee!" sanoin.
Jannica ja Lumi olivat jättäytyneet erittäin reippaasti kävelevän Innan taakse, joten haastattelin täysiverisen ratsastajan ensin.
"Miten Inna? Oliko se ihan pommi?" kysyin.
"Oli! Mutta meni ainakin paremmin kuin viimeksi?" Tilda sanoi.
"Entä Lumi? Oliko tamma hyvän tuntuinen, vaikka tulikin vähän outoja esteitä?" kysyin ratsastajalta.
"Oli tosi kivan tuntuinen ja varma! Ei tarvitse miettiä, että meneekö hevonen vai ei, tämä todisti sen", Jannica sanoi hymyillen.
Ratsukot pääsivät vielä tekemään loppuverkkaa kentälle, mutta eivät he kauaa siellä viihtyneet. Tihkusade yltyi kaatosateeksi aika äkkiä, jolloin kaikki siirtyivät mielellään taukotupaan kahville. 

VIRTUAALITALLI - A SIM GAME STABLE - VIRTUAALIHEVONEN - A SIM GAME HORSE
©2018 Ardeal Equestrian Center - suntuubi.com